keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Varautumissuunnittelua kriisiä varten


Olen aiemminkin kirjoitellut varautumisesta, viimeksi taisin keskittyä lähinnä kotivaraan. Olemme viimepäivinä keskustelleet taas mieheni kanssa varautumisesta ja erilaisista kriiseistä. Keskustelu heräsi taas, kun lähipäivinä on noussut useita artikkeleita erilaisista kriiseistä ja niiden vaikutuksista sekä maapallon tilasta. Iltalehti kirjoitti jutun harjoituksesta, joka paljasti energiakriisin vaikutuksen Suomen ruokatilanteeseen. Viime päivinä on keskusteltu myös 15000 tutkijan nostamasta huolesta ilmastonmuutoksen vuoksi, ja äskettäin on kirjoitettu mm. Tekniikan maailmassa hyönteisten määrän romahduksesta ja ekologisesta maailmanlopusta.

Kaikki nämä keskustelut nostavat suurta huolta maailman tilasta ja samalla myös ihmetystä siitä, etteivät maailman johtajat edelleenkään reagoi tilanteeseen sen tarvitsemalla vakavuudella. Ilmastonmuutoksesta on puhuttu varmasti ainakin kolmenkymmenen vuoden ajan, eikä ihmiskunta ole ollut halukas katsomaan nenäänsä pidemmälle. Eläinlajit kuolevat sukupuuttoon, ilmasto lämpenee ja luonnonkatastrofit lisääntyvät. Samanaikaisesti me ihmiset jatkamme saastuttamista ja itsekästä eloamme. Nyt alkaa olla jo myöhäistä... Yksi asia on tietenkin se, että miten voisi tehdä oman osansa vähentääkseen omaa kuormaansa luonnon taakaksi. Mutta toinen, mistä tänään kirjoitan on se, että miten voi varautua kriisiin, joka voi olla yhtä hyvin jonkun luonnonmullistuksen, energiakriisin, sodan, kyberterrorin tai muun sellaisen aiheuttama. Itse olemme vieneet ajatusmaailmaa melko pitkällekin, mutta jos haluat varautua, voit aloittaa ihan peruskotivarasta ja viedä sitä pikku hiljaa pikkuisen edemmäksi.

Mihin sitten kannattaa varautua?


Olemme itse päättäneet keskittyä niihin asioihin, mihin pystymme vaikuttamaan. Varautumisessa olemme päättäneet tehdä suunnitelman suurimpien riskien minimoimiseksi.

Olemme miettineet varautumista eri kulmista ja miettineet neljä pääteemaa, joiden kautta varautumista pohditaan. Näiden teemojen avulla on helposti mietittävissä mihin asioihin pitäisi keskittyä. Olemme ajatelleet tehdä jonkinlaisen suunnitelman, jossa parannamme valmiuttamme kriisitilanteisiin askel kerrallaan. Emme tee tätä suurella vakavuudella, vaan harrastuksenamme ja pikkuisen kerrallaan.


Neljä varautumisen teemaa


  1. Energia
    Mitä jos olemme tilanteessa, ettei meillä ole sähköä? Miten varaudumme siihen? Sähkö liittyy moneen tärkeään toimintoon valaistuksen ja elektroniikan lisäksi, mm. lämmitykseen, peseytymiseen, wc-käynteihin ja ruuan valmistukseen ja säilöntään. Mietinnässä meillä siis on, miten varaudumme lyhyeen, päivien tai maksimissaan viikkojen katkokseen sähkössä tai miten varaudumme tilanteeseen, että sähköä ei ole käytettävissä ollenkaan. Mitä vaihtoehtoisia tapoja on hoitaa eri asioita?

    Agregaatti olisi ratkaisu lyhyempiaikaiseen katkoon. Sillä saisi esim. pakastimen pidettyä toiminnassa, ladattua kännykät ja jotain muutakin pientä. Agregaatti tarvitsee toimiakseen polttoainetta eli ihan sellaisenaan se ei riitä.

    Peseytyminen ja wc-käynnit pidempiaikaisessa sähkönpuutteessa. Mitä jos kiinteistössä olisi yksi kompostoiva wc ja valmiina työväline veden nostamiseen kaivosta?

    Ruuanlaiton voisi ratkaista kaasugrillillä, avotulella tai vaikkapa leivinuunilla. Pitäisikö nykyäänkin talosta löytyä leivinuuni, lämmitykseen ja ruuanlaittoon?



    Lämmitys. Riittävästi tulipesiä eri puolilla taloa, meillä se tarkoittaisi puukiuasta saunassa sekä paria takkaa tai vaikkapa yksi takka ja yksi leivinuuni. Tällä hetkellä meillä on talossamme puukiuas ja yksi takka, toinen takka odottelee varastossa asennusta.

    Ruuan säilöntä. Vaihtoehtoiset säilöntätavat kuten kuivaus, suolaus, säilykkeet jne. Lisäksi maakuopat ja maakellari pitävät esim. vihannekset, mehut ja hillot viileänä. Lyhyessä sähkökatkossa pakastinta voi hoitaa agregaatilla, ainakin sen aikaa, kunnes pakastin tyhjenee. Maakellarista haaveilemme, meillä ei ole sellaista vielä. Talossamme oli ostettaessa kylmiö, mutta purimme sen pois. 70-luvun talojen kylmiöt aiheuttavat yleensä jonkinlaista kosteusvauriota ja pikkuisen oli meilläkin jo vaurioita. Kylmiön takia tontilla ei varmaankaan ole maakellaria, vaikka edelliset omistajat tietääkseni olivatkin kovia kasvattamaan puutarhassa monenlaista.
  2. Ruoka
    Ruuanlaiton ja -säilönnän lisäksi yksi iso kysymys on, että mistä ruokaa? Mitä jos ruokaa ei saa kaupasta? Entä jos Suomen maanviljelys joutuu pahempaan kriisiin, eikä esim. viljaa ole saatavilla?

    Peruskasvisten kasvatus ja siementen keruu. Pitäisi löytää omaan kasvimaahan sopivimmat kasvikset ja juurekset. Valittujen kasvisten täytyy olla säilöttävissä myös talven varalle ja kasvisten pitäisi myös olla sellaisia, jotka on helppoja kasvattaa ja kestäviä kasvitautien varalta. Peruskasvikset kuten peruna, porkkana, pavut ja herneet sekä muut juurekset kuten lanttu tai punajuuri olisivat hyviä kasvatettavia. Kurkku, tomaatti ja paprika käyvät kasvatukseen myös hienosti, kun niistä opettelee keräämään siemenet talteen, jotta kasvatus olisi omavaraista. Hedelmäpuut ovat myös hyviä, kunhan opettelee hoitamaan niitä.



    Lihaa ja kananmunia voisi tuoda omat kanat ja lihatuotantoon myös esim. kanit toimisivat mukavasti. Mielenkiintoisia, kohtuullisen kustannustehokkaita ja säänkestäviä kasvatteja ovat myös villasiat, alpakat ja tietyt lammasrodut, kahdesta jälkimmäisestä saisi myös villaa käytettäväksi.

    Luonnon tarjonnan hyödyntäminen mahdollisimman laajasti. Käyttökelpoisia sienilajeja on kymmenittäin ja lisäksi erilaiset luonnonyrtit voi kuivata ja säilöä.

    Pientä, lyhytaikaista kriisiä varten kotivara toimii hienosti. Kotivarassa voi olla kaikkea pitkään säilyvää kuten säilykkeitä, jauhoja, riisejä, sokeria, etikkaa, pastaa, kuivattuja papuja ja herneitä, öljyjä, makeisia, viiniä yms.

    Metsästyksen oppiminen. Metsästäjän tutkinnon suorittaminen.
  3. Terveys
    Mitä jos lääkäri ei ole saatavilla? Oman terveyden ja kunnon merkitys kriisiaikoina?

    Tärkeää olisi olla hyvässä fyysisessä kunnossa, jotta jaksaa tehdä fyysistä työtä, jos koneita ja laitteita ei ole käytössä, ja pysyy mahdollisimman terveenä. Omalla to-do-listallamme on mm. liikunnan lisääminen kunnon kohottamiseksi.

    Ensiapua ja sairaanhoitoa varten kotoa olisi hyvä löytyä tarvikkeita kuten esim. ylimääräisiä purkkeja vitamiineja, lääkehiiltä, joditabletit, tulehduskipulääkkeitä, kortisonrasvaa, desinfiointiainetta, sidetarpeita ja muita ensiapuvälineitä. Omia reseptilääkkeitä olisi aina hyvä olla pikkuisen enemmän kuin yhden kuukauden annos.

    Perustaitoihin olisi hyvä opetella mm. luonnonlääkekasveja, ne voivat joskus olla ainoa apukeino.

  4. Taidot
    Vanhojen käsityötaitojen osaaminen voi olla tulevaisuudessa kullanarvoista, oikeastaan kaikki kädentaidot hyödyttävät oli kriisi tai ei. Myös erä-, viljely- ja metsästystaidot ovat hyödyllisiä. Kotia olisi myös hyvä osata huoltaa ja remontoidakin.

    Periaatteessa ei olisi haitaksi, jos osa ohjeista ja tiedosta olisi kirjallisessa muodossa esim. kirjoina, sillä kaikki luottavat nykyään nettiin. Mutta mitäs jos nettiä ei olekaan käytössä?

    Itse haluaisin oppia monenlaista ja opettaa niitä taitoja sitten myös lapselleni.
Paljon mietittävää! Mielenkiintoisinta lienee, että ihan kaikkeen ei pysty varautumaan. Tämän vuoksi ei kannattane ottaa kauheasti stressiä varautumisesta. Osa asioista on kuitenkin sellaisia, että ilman kriisiäkin niistä on hyötyä. Aina ei kriisin tarvitse olla kauhean suurikaan, kun varautuminen auttaa. Joku isompi menoerä palkasta eikä harmita yhtään, että on varannut kotivaraa ruokatarvikkeista. Isompi sähkökatko, jolloin on mukava hakea kotivarasta patterit taskulamppuun. Minkälaisia varautumisajatuksia tai suunnitelmia teillä on? Teettekö sellaisia ylipäätään vai luotatteko, ettei mitään kriisiä tule?

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Sienirisottoa syysiltaan

Oli taas syntymäpäivätkin. Hetken piti synttäriaamulla miettiä, että montako vuotta sitä täytettiinkään. Se on jännä miten tässä iässä nuo numerot menettävät merkityksensä. Syntymäpäivän kunniaksi päätimme pitkästä aikaa kokata naudan filepihvit. Naudanliha on meidän taloudessamme hyvin harvinainen herkku, mutta joskus, kun tekee mieli pihviä, silloin käytetään pannussa pihvit.

Mietimme mitä tehdään pihvien lisukkeeksi ja ensin meinasimme tehdä perunalisäkkeen Blue Congo -perunasta, joita ostimme Rekosta. Koska meillä oli viime viikon hääjuhlastamme jäljellä avattu laatikko valkoviiniä, päätinkin tehdä risoton. Olen tehnyt risottoa kerran aikaisemmin, joten nyt oli tarkoitus saada aikaan hieman edellistä parempi versio. Risottoon otin sekä tatteja, että kanttarelleja ja täytyy myöntää, että tuli kyllä hyvää.



Sienirisotto

0,5 dl oliiviöljyä
0,5 punasipuli
4 murskattua valkosipulin kynttä

200 g risottoriisiä
reippaasti sieniä silputtuna (arviolta 4 dl)
1 dl valkoviiniä
1 l kasvislientä
100 g raastettua parmesanjuustoa
2 rkl voita
0,5 sitruunan mehu

suolaa ja mustapippuria

Valmista kasvisliemi kattilassa, anna sen olla miedolla lämmöllä hellalla. Kuumenna öljy toisessa kattilassa, lisää sipulit ja kuullota ne miedolla lämmöllä noin viiden minuutin ajan. Lisää risottoriisi sipulien joukkoon ja sekoita niitä kattilassa, kunnes muuttuvat läpikuultavaksi. Lisää seuraavaksi sienet ja sekoita ne nopeasti, tämän jälkeen kaada joukkoon valkoviini. Lisää lämpöä kattilaan ja sekoita seosta jatkuvasti. Kun viini on imeytynyt riisiin, lisää joukkoon kasvislientä desi kerrallaan. Anna liemen imeytyä ja lisää taas seuraava desi. Tätä jatketaan, kunnes riisi on sopivaa eli ei liian pehmeää.

Risotto on valmiinakin hieman löysää. Lisää valmiiseen risottoon voi, sitruunan mehu, suola ja mustapippuri sekä parmesanjuusto. Anna risoton vielä vetäytyä kannen alla muutaman minuutin.

Hyvää ruokahalua!

maanantai 21. elokuuta 2017

Hiustenvärjäys kahvilla sekä kaakaolla ja punaviinillä

Olen joskus maininnutkin siitä, että emme haluaisi käyttää hiusvärejä. Oma pelkoni on, että parikymmentä vuotta hiuksia värjänneenä, voisin allergisoitua väriaineille. Pelko ei sinällään ole edes turha, olen vuosien myötä herkistynyt myös meikeille, enkä nykyään meikkaa oikeastaan muuta kuin juhliin.

Olen ajatellut, ettei tähän ongelmaan löydy ratkaisua. Että joudun tyytymään luonnolliseen väriini, joka on lähinnä hiirenharmaata. Jokuhan voisi ajatella, että olen turhamainen, mutta käsittelemättömänä hiukseni ovat hyvin värittömät ja elottoman näköiset. Persoonani on kuitenkin siitä kuvasta poikkeava, joten mielelläni haluisin asian ratkaista.

Netissä sitten törmäsin jossain vaiheessa vinkkiin, että kahvilla voisi värjätä hiukset. Tutustuin asiaan lisää ja minulle selvisi, että monia elintarvikkeita voisi käyttää hiustenvärjäyksessä. Ainakin seuraavia aineita voi käyttää: kahvi, tee, kaakao, punajuuri, punaviini, porkkana, sitruuna ja kurkuma.

Tommi innostui myös värjäyksestä ja päätimme kokeilla hänen hiuksiinsa kahvivärjäystä. Päätimme tehdä oman reseptin värjäykseen. Kokeilimme Tommin hiuksiin kahviväriä ja minulle kokeilimme kaakaon ja punaviinin sekoitusta.

Tässä tämänkertaisten kokeilujen reseptit:

Kahviväri
Keitä vahvaa kahvia
Sekoita kahvinpurut hoitoaineeseen (hoitoaineen määrä riippuu hiusten pituudesta)
Sekoita seoksen joukkoon myös loraus keittämääsi kahvia.

Kahvivärisekoitus on helpompi levittää, kun siinä on hoitoainetta mukana.

Levitä seosta kuiviin hiuksiin, niin paljon, että seos peittää hiukset kunnolla. Laitoimme hiusten päälle vielä suihkumyssyn ja pidimme värin päässä vajaan tunnin. Lopuksi hiukset huuhdellaan kevyesti ja painellaan kuivaksi pyyhkeellä.

Kaakao-punaviini -väri
Loraus hoitoainetta, johon sekoitetaan reipas ruokalusikallinen tummaa kaakaota sekä pari lorausta punaviiniä.

Kaakao-punaviini -hiusväri oli helppo levittää, miellyttävämpi kuin kahvi.
Hieman epäselvä kuva tuli.

Väriä levitetään kuiviin hiuksiin reilusti ja päälle suihkumyssy. Annetaan vaikuttaa tunnin verran.

Nyt on sitten hiukset värjätty. Tuloksena Tommin hiuksissa ehkä hyvin mieto sävy, todettiin että pitää laittaa ehkä vielä toinen kerta. Minun hiuksissani on mielestäni nähtävissä sävyeroa, hiusten väri näyttää kivalta, ei kauhean vahvalta. Täytynee vielä koittaa eri aineilla, suhteilla ja vaikutusajoilla.

Huonot vertailukuvat. Sama valaistus ja paikka, mutta silti
tuo ennen kuva näyttää punaisemmalta kuin mitä oli. 

Joka tapauksessa tuli muutosta jonkin verran, olen tyytyväinen kokeiluun. Nyt ainakin tiedämme, että värjätä voi ihan kotikonstein, ilman hiusväriä.





sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Tuunauksessa vanha tuoli ja haitariovi

Viikonloppu on mennyt mukavasti tuunailun parissa. Minulla on ollut kaksi viikkoa lomaa ja huomenna on taas työpäivä. Päätin ottaa työn alle vanhan, roskikselta pelastetun tuolin sekä meidän makuuhuoneen haitarioven, joka ei oikein ole sopinut ympäristöönsä.

Vanha tuoli on yksittäiskappale, joka on aikanaan pelastettu mökistä, jonka sisältöä oltiin tyhjentämässä roskalavalle. Tuoli oli kulahtaneen näköinen eikä se oikein sopinut minnekään. Tuoli oli ollut seitsemän vuotta Tommin autotallissa ja kolmisen vuotta meidän autotallissa. Tuoli tuli vastaan, kun tyhjensimme autotallia.

Otin varaston hyllyltä verhon, jolle meillä ei ole enää paikkaa ja tein siitä istuinosan päällisen. Varastosta löytyi myös toiseen projektiin käytettyä kalustemaalia, jolla maalasin tuolin rungon.

Hioin rungon ensin kauttaaltaan, jotta sain pois vanhan pintakäsittelyn. Hioessani tunsin nenässäni miedon hevostallin tuoksun. Tuoksu sai miettimään minkälainen tuolin historia mahtaakaan olla. Tuoli vaati kolme ohutta maalikerrosta. Käytin maalaukseen sutia, joten maalin määrän kanssa sai olla tarkkana, jotta jäljestä sai tasaisen, eikä siihen tullut valumajälkiä. Olen tyytyväinen lopputulokseen ja tuoli saa paikan sisätiloista.



Haitariovi päivitettynä tähän päivään

Makuuhuoneen oviaukko on normaalia isompi ja siihen on aikanaan hankittu haitariovi. Aikanaan talon oston yhteydessä, oviaukossa oli kankainen, vihertävä haitariovi. Silloin oviaukkoon ostettiin puunvärinen haitariovi, joka sillä hetkellä ajoi asiansa. Nyt, kun remontti on edennyt, ovi on alkanut häiritä entistä enemmän koko ajan. Olen yrittänyt katsoa facekirppareilta ja torista jos jostain löytyisi tuohon oviaukkoon sopivaa ovea, liukuovea tai värillistä (valkoista, metallinväriä tms.) haitariovea, mutta mitään sopivaa ei ole tullut vastaan.

Ajattelin kokeilla ensimmäistä kertaa dc-fixiä, jolle en ole tähän mennessä kauheasti keksinyt käyttöä. Koska maalaaminen ei oven kohdalla oikeastaan tule kyseeseen, ostin mustaa dc-fixiä ja päällystin oven leveimmät osat sillä. En ole aiemmin käyttänyt dc-fixiä missään. Jätin kapeammat suikaleet sekä reunimmaiset osat alkuperäiseen väriin. Mielestäni ovesta tuli ihan persoonallinen ja kiva, ja nyt se sopii paremmin muhun huoneeseen.

Dc-fix oli kohtuullisen helppo käsitellä. Se ei tarttunut pintaan turhan kovin kiinni heti, joten sen pystyi vielä irroittamaan ja kohdistamaan uudelleen, jos se lähti vinoon. Minulla pinta oli hyvin suora, joten ryppyjä tai ilmakuplia ei syntynyt. Käytin asennuksessa ajokorttia, joka oli sopivan levyinen kohteeseen. Ajokortilla muovi laitetaan pintaan tasaisesti ja ilma ohjataan ulos muovin alta.





maanantai 29. toukokuuta 2017

Riehumista pihalla


Viime viikonloppu oli ihana, oli juuri sopivan aurinkoista ja lämmintä, mutta ei kuitenkaan kuuma. Istutimme kasvihuoneeseen aiemmin esikasvattamamme paprikantaimet. Nämä ovat siis ainokaiset kasvikset, jota tänä vuonna istutamme. Yhdessä taimessa oli pari kukkastakin. Pikkumies 3 v. oli mukana apuna, pikkuisen jopa liian innokkaana.



Ostimme kaupungissa käydessämme puutarhaliikkeestä myös luumupuun taimen sekä vähän kesäkukkia. Istutimme myös kukat ja luumupuun eilen pihalle. Kukkia on kyllä ihan pakko hakea lisää, niitä piha kaipaa ja ötökät.

Viime viikolla olimme useampana iltana "siivoamassa" pihaa. Katkoin oksasaksilla vanhoja pensaita matalaksi ja hämmästelin miten paljon meillä on pihassa tilaa. Meillä on kauhea määrä vanhoja pensaita, jotka ovat levinneet laajalle alueelle. Kaikki ne alueet, jotka ovat lähes kokonaan erilaisten pensaiden peitossa, näyttävät huomattavasti pienemmiltä kuin ovat oikeasti. Ajattelimme poistaa jonkin verran pensaita kokonaan, osasta pensaita karsimme isolla kädellä ja joitain pensaita jätämme paikoilleen. Pihalta on tarkoitus kaataa myös puita, osa puista on liian lähellä taloa ja osa jopa kunnolla kallellaan taloon päin.

Pikkuhiljaa piha alkaa saada muotoaan. Fiilis on aivan mahtava, kun saa jonkun osan "siivottua".

perjantai 26. toukokuuta 2017

Kuusenpihkasalvaa haavoihin

Olen lukenut jonkin verran kuusen pihkasta lääkekäytössä ja minulle selvisi, että kuusenpihkavoide on ollut ensimmäinen luonnonhoitomenetelmä Suomessa, jonka lääkelaitos on hyväksynyt lääkinnälliseksi tuotteeksi. Kuusenpihkavoiteen tunnetuimmat käyttökohteet ovat ymmärtääkseni ihon tulehdukset, haavat ja palovammat, mutta luinpa sitä käytettävän myös esim. kuiviin ja haljenneihin kantapäihin, jalkasieneen jne.



Kuusenpihkaa on käytetty iät ja ajat lääkinnässä, ja monet netissä kirjoittivatkin käyttävänsä isoäitiensä vanhoja reseptejä. Minulla ei tällaista suvussa käytössä ollutta ohjeistoa valitettavasti ole, mutta onneksi nykypäivänä netistä löytyy paljon tietoa sekä muiden kokemuksia ja ohjeita. Kun sitten löydän jotain mielenkiintoista ja itse havaitsen hyväksi, voin sitä tietoa tulevaisuudessa opettaa omalle pojalleni.

Tähän asti mielenkiintoisimmassa reseptissä oli pihkan lisäksi kasviöljyä ja hunajaa. Meidän tontilta löytyy myös jonkin verran kuusia, joten pihkaa saa ihan luvalla käydä keräämässä. Tämä menee kokeiluun todennäköisesti tänä kesänä. Uskoisin, että noilla aineksilla säilyvyys on melko hyvä. Meidän perheessä on vähän jokaisella ollut jonkinlaista iho-oiretta, joten testiryhmä löytyy omasta takaa.

torstai 25. toukokuuta 2017

Päätös pitää välikesä kasvimaalla

Päätimme pitää ns. välivuoden kasvimaalla. Tunsin kovaa stressiä siitä, että olen ollut viime kuukaudet hyvin työllistetty. Työllistetty töissä, työllistetty vapaa-ajalla. Lisäksi kotonamme ja pihallamme on niin paljon tekemistä, että olen alkanut tuntea pientä ahdistusta siitä, että kasvatusaika kasvimaalla on alkanut.

Puhuimme miehen kanssa ja päätimme, että tänä kesänä emme kasvata mitään kasviksia. No tokikin aina yksi poikkeus pitää olla, minulla on keittiön ikkunalla paprikan taimia, joita laitoin tänä keväänä ensimmäistä kertaa kasvamaan. Ne taimet ajattelin kyllä siirtää kasvihuoneeseen tulevana viikonloppuna. Mutta ei mitään muuta. Toisaalta hurja ajatus, mutta meillä on niin paljon projekteja meneillään, että kasvimaa siinä kaiken mukana on vain liikaa. Siispä, seuraava vuosi ostetaan juurekset ja kasvikset ja ensi kesänä kasvatetaan sitten senkin edestä.

Mitkä projektit nyt sitten meitä työllistävät? Pihamme on osittain hyvinkin villiintynyt. Olemme jo muutaman vuoden puhuneet siitä, että pihalla pitää tehdä siivousta ja raivausta, jotta sinne saadaan lisää ja parempaa viljelytilaa. Kasvihuone vaatii kunnostusta. Kanalan rakentaminen on vielä kesken. Ulkorakennukset vaativat maalia pintaan. Vierasmökistä puuttuu vielä katto. Siis paljon puuhaa, aivan riittämiin.

Tämä kesä siis raivataan, siivotaan ja kunnostetaan. Sen jälkeen on sitten mukava keskittyä siihen kasvattamiseen.

Vaikka kyllähän tässä jotain pientä silti tullaan tekemään. Ajattelin ostaa muutamia marjapensaita lisää, korvata kaksi kuollutta luumupuuntainta vähän isommilla taimilla ja tuoda yhden uuden kirsikkapuun taimen  toisen kaveriksi. Lisäksi luonnonyrttejä ajattelin tänä vuonnakin kerätä, mahlaa pakastimmekin jo ja kohta alkaa kuusenkerkkäkausi.

Lapsen takia täytyy kuitenkin siellä puutarhassa vähän puuhailla. Lapseni on perinyt minulta kiinnostuksen luontoon. Hän on myös hyvin innostunut kasvimaasta. On hyvä, että meillä kasvaa puutarhassa jo valmiiksi joitain monivuotisia yrttejä, raparperia, luonnonyrttejä sekä marjapensaita, paprikantaimet ovat myös hyvä seurantakohde. Haluan pitää lapsen kiinnostusta yllä, joten siksikään en halua puutarhaa kokonaan hylätä.

Koitan tänä kesänä kirjoitella vähän ahkerammin luonnonyrttikokeiluista ja ehkäpä se ensimmäinen hyönteisruokakokeilukin jossain vaiheessa tulee ajankohtaiseksi. Olemme myös suunnitelleet kalastusta mökkijärvessä, joten aiheita riittää.